Pelastakaa Suomen talous ja suot!

Näyttää siltä, että talven pimeys on vaikuttanut sikäli allekirjoittaneen mieleen, että mielenkiintonikin on suuntautunut yhteiskunnan epäkohtiin.
Päättäköön tämä blogini valitustrilogiani:

Luin YLEn-verkkosivujen Luoto ja ympäristö -osiosta artikkelin Turvesoita valjastetaan biodiselin raaka-aineeksi:

http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2008/12/turvesoita_valjastetaan_biodieselin_raaka-aineeksi_439822.html

Artikkelissa oli niin paljon ajatuksiaherättävää sisältöä, että minun oli lähes pakko kirjoittaa tämä blogiartikkeli.

Tuossa artikkelissa annetaan nimittäin loistava kuvaus propagandasodankäynnistä oman edun läpiajamiseksi.

Näin se toimii Vapon ja turveteollisuuden tapauksessa:

1) Muista vedota kiireeseen, ettei asiaa ehditä käsitellä järkevästi:

"Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Jaakko Silpola pitää aikataulua kireänä. Jos kaavaillut tuotantolaitokset otetaan käyttöön, pitäisi uusien soiden ottaminen raaka-ainekäyttöön aloittaa jo nyt."

"- Kestää neljästä viiteen vuotta, jos suon käytön valmistelu aloitetaan nollasta. Tämäkin tarkoittaa sitä, ettei tuotannon käynnistämisessä ole viivästyksiä. Esimerkiksi ympäristöarviointien tuomat viivästykset voivat lykätä hanketta jopa vuodella, Silpola sanoo."

Yllä oleva taitaa tarkoittaa suomenkielelle käännettynä sitä, että ympäristöarvioinnit on syytä jättää tekemättä. Joka on aika omituinen näkökanta, kun ottaa huomioon miten ylimalkaisia ja puutteellisia ympäristöarvioinnit ovat perinteisesti olleet, niitä ei kai voi enää käytännössä sisällöltään kutistaa.

2) Yritetään vaikuttaa asiasta päättäviin viranomaisiin (Tässä tapauksessa asettamalla ympäristölupahallinnon toimintakyky kyseenalaiseksi! Implisiittinen syyllistäminen on monesti toimiva keino, suuntaa huomion muualle.):

"Turveteollisuusliitto esittääkin ympäristölupahallinnon oleellista tehostamista ja nopeuttamista turvetuotannon osalta."

3) Vedotaan kuviteltuun taloudelliseen hyötyyn ja "uuteen" teknologiaan:

"Silpolan mukaan tekniikan kehittäminen olisi hyvin edullista Suomelle, sillä se olisi iso askel teknologisesti ja iso askel polttoainetuotannon omavaraisuuden suuntaan."

"Tämän hetken arvion mukaan Suomeen mahdollisesti rakennettava 170 miljoonaa litraa biodieseliä vuodessa tuottavan laitoksen hinta on noin 600 miljoonaa euroa. Hanke työllistäisi tehtaalla ja raaka-ainetuotannossa noin 300 ihmistä. "

Eikö teknologiaa voi kehittää useilla aloilla ilman soiden pilaamistakin? Esim. Nokia on tainnut tehdä muutaman innovaation ilman turvetta ja työllistänyt samalla myös muutaman ihmisenkin, ihan henkilötyövuosinakin mitattuna.

Ja huomatkaa Silpolan erinomainen sanavalinta: turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Silpola puhuu (no tämä nyt on toisenkäden lainaus), että tekniikan kehittäminen on edullista SUOMELLE. Eli hän taitaa tässä luvata, että me suomalaiset pääsemme rahoittamaan tätä yhteistä projektiamme. Oi niitä 90-luvun aikoja, kun pelastimme Suomalaisen Pääoman KOPin kansallisannissa. Nyt voimme sitten pelastaa Suomen suot pilaantumiselta. Ihan tulee isänmaallinen olo ja talvisodan henki mieleen.

Entä: tarkoittiko tuo yllä lukeva hinta/laatu -suhde sitä, että VAPO saa 600 miljoonan euron investoinnilla työllistettyä 300 henkeä! No, nyt on pakko käyttää voimasanoja: Jumalauta!
Antaakaa nyt herran tähden valtionkonttorissa nuo rahat minulle, niin lupaan työllistää
ainakin 301 ihmistä ja vielä järkevästi ja tehokkaasti tietokoneiden ääreen, niin ei luonnonvarojakaan kulu. Kuulostaa vähän samalta kuin autokauppias mainostaisi auton uutta polttomoottoria, jonka hyötysuhde on melkein 0,0005%. Jos minulla olisi noin surkeat luvut
käytettävissäni niin minä pitäisin ne ihan omana tietonani (ihan turveteollisuuden suuntaan vinkki vastaisuuden varalle), mutta kiitos kuitenkin avoimmuudesta tässä suhteessa.

Niin, täytyy tosiaankin ottaa tuo lopputuote eli 170 miljoonaa litraa biodieseliä hyötysuhdetta arvioitaessa huomioon. Ikävä kyllä tuon tuotteen tekeminen noilla luonnonvarojen uhraamisella taitaa osittautua täysin epäonnistuneeksi sijoitukseksi. Lukuja minulla ei ole esittää, mutta pari
yksinkertaista ajatuskoetta kylläkin:

Turveteollisuuden yleinen väite on, että turvesuot tuottavat sen ja sen verran turvetta
vuosittain, ja että turvetta voidaan ottaa soista talteen, koska suot uudistuvat luonnollisesti. Tässä tulkinnassaan turpeentuottajat kuitenkin laistavat yhden heille kuuluvan moraalisenvelvollisuuden (moderni yritys on myös moraalinen toimija): jotta tuo malli pelaa
kestävästi, on joko a) kuorittu suo entistettävä tai b) tehtävä jostain uudesta alueesta uusi suo tilalle. Muuten ajan kuluessa suot loppuvat kesken. Ja tuo entistäminen kuuluu ilman muuta vahingon aiheuttajalle ja heidän jälkeläisilleen (jos näiden apua tarvitaan prosessin pitkittyessä) Suosittelisin tässä Suomen valtiolle ja kunnille neuvotteluihin turveteollisuuden kanssa ns. suo-kuokka-ja-jussi -periaatetta, eli vaatia turpeentuottajilta kirjallista hyvin pitkäaikaista sitoutumista soiden kestävään käyttöön. Eli turpeentuottajat sitoutuvat, vaikka sitten kuokan avulla kääntämään pellot takaisin suoksi, jotta tämä heidän esittämänsä malli pelaa myös käytännössä.

Toinen turpeentuottajien yleisesti esittämä väite on: kyllä soita Suomessa kuorittavaksi riittää.
Itsekin olen tuon saman empiirisen havainnon tehnyt, mutta onneksi en ole kuitenkaan
vielä monilla Lapin-vaelluksillani (geologien maasturin olen kyllä bongannut) tavannut
VAPOn turpeenetsijöitä. Nuo lukuisat tunturinkuvekivikoissa olevat suot ovatkin melko mainioita, astella ja edetä. Eivät paljon upota ja maakerroskin taitaa olla mukavan ohut.
Sen sijaan maallikkona en osaa arvioida noiden soiden käyttökelpoisuutta turpeentuotantoon.

Ja onhan sitä täällä koti-Hyvinkäälläkin vielä muutama ojittamaton tai vain osaksi ojitettu suo jäljellä. Tämän ovatkin vapolaiset jo huomanneet ja koettavat Kurkisuolla taistella vapaan turpeentuotannon puolesta:

Turvetuotannon vastustaminen:
http://www.adressit.com/kurkisuonpuolesta

ja VAPOn suuret suunnitelmat osa-1:

http://www.vapo.fi/fin/kurkisuo/?id=1209

Kaunis ja komea paikkahan tuosta ankeasta Kurkisuosta VAPOn mukaan tulee.
Nyt vain VAPOlta nimet paperiin 100 vuoden ylläpitovelvollisuudesta tuolle suunnitelmalle.
Ja samalla VAPO voisi sitoutua siirtämään suon varsin elinvoimaisen Rämekarvajalka
-kannan lähiseudun soille, kun kerran ollaan aidosti luonnon asialla.

4) Vedotaan täysin virheellisesti ajankohtaiseen populaari-ilmiöön, joka kätevästi valjastetaan ajamaan omia etuja (Tässä tapauksessa ilmastonmuutos):

"Lisäksi on tuo ilmastokysymys. Siitä keskustellaan, mikä ero on nykyisin käytettävien fossiilisten polttoaineiden ja turpeesta tuotettavan polttoaineen ero, mutta merkittävä se on, Silpola huomauttaa. "

Hyvä, että Silpola korjasi oman harhakäsitykseni turpeen uusiutuvuudesta. Luulin nimittäin, että luonnontilaisen suon tuottaminen saattaa kestää jopa tuhansia vuosia, ja että saman kuivatetun suon alkuperäistäminen (tai vaihtoehtoisesti korvikkeeksi vaikka pellon muuttaminen suoksi) on vaikea ja paljon rahaa vaativa ongelma, mutta ei ehkä kaikkivaltiaalle VAPOlle. Ja jälleen Silpolalla on sana hallussa: "ero nykyisiin fossiilisiin polttoaineisiin on merkittävä". Merkittävä se ero todellakin on, tosin täsmentäisin, että mielestäni ero ei ole käytännöllisesti katsottuna merkittävä, ainakaan ilmastonmuutoksen ja luonnonsuojelun kannalta.

Tässä välissä minun on uhrattava hieman aikaani ja aikaanne tämän ilmastonmuutoksen ruotimiseen. Nimittäin olen kertakaikkiaan täynnä koko ilmastonmuutoskeskustelua. Minulle koko asia (ja varmasti monelle muullekin) on jo pitkään ollut vanhan toistoa, niin sanotusti menneen talven lumia.

Melkeinpä väittäisin jopa niin, että koko ilmastonmuutoskeskustelu on ihmiskunnan alitajuntainen yritys suunnata ajatukset pois todellisista ongelmista johonkin abstraktimpaan
ja kiistellympään ongelmaan (onko sitä edes olemassa?), jota ei ehkä kyetä ratkaisemaan (ja jota ei näin ollen tarvitse ratkaista).

Selvennykseksi äskeiseen mainitsisin muutaman todellisen ja konkreettisen ongelman:

a) Eläin- ja kasvilajien häviäminen. Ilmeisenä syynä ihmisen vieraantuminen luonnosta
(joka monin osin (mm. kotieläimet, viljely) tapahtui jo tuhansia vuosia sitten) ja lähes täydellinen empatian puute muita eläviä olentoja kohtaan (poikkeuksena jalostetut kotieläimet).

b) Metsien hävittäminen (ja sademetsien hävittäminen erityisesti). Tästäkin ongelmasta voisi puhua myös suoraan ilman ilmastonmuutoksen mainitsemista. Kyseessä on todellinen ongelma ilman ilmastonmuutoksen huomioimistakin.

c) Ihmisten aiheuttamat roskavuoret. Jos järkevän ihmisen määritelmäksi ottaisi sen, että järkevä ihminen ostaa ne tuotteet, joista on hänelle iloa ja hyötyä, niin moniko meistä nykyajan
Sulo Vileneistä (ihmisistä, jotka ostavat kun saavat halvalla) kvalifikoituu järkeviksi ihmisiksi? Tämä Sulo oli aikansa pioneeri, jota me muotia seuraavat nyt matkimme.

d) Kuluttajan vastuu ohjata valmistettavien tuotteiden "sisältöä" ja laatua.
Nykymaailmassa toimii hyvin yksinkertainen "laki":

Kuningaskuluttaja (tai kuningatarkuluttaja) päättää mitä maailmassa valmistetaan.

Olenkin monesti huvittuneena kuunnellut tätä tv-haastateltujen vakiomielipidettä:

"Minun on turha tehdä mitään, koska kiinalaiset ratkaisevat maapallon kohtalon."

Kiva ja muodikas tapa ulkoistaa tämäkin ongelma, mutta ainakin toistaiseksi joku taitaa ostaa kiinalaisten valmistamia tuotteita (ja päättää) mitä nämä kiinalaiset oikein kotimaassaan puuhaavat. Ja ettei äskeistä ymmärrettäisi väärin: oman elämäni mielekkyys ja helppous lepää pitkälti kiinalaisten ja amerikkalaisten työn ja tuotteiden varassa.

Toisena (ja fyysikkona esittämänäni) näkökulmana samaan aiheeseen voisin todeta, että kuluttaja hyvin pitkälle päättää kuinka paljon lisäämme entropiaa (epäjärjestystä) näin lokaalilla tasolla. Poliitikot ja talousviisaat suhtautuvat tähän entropian kasvattamiseen jopa intohimoisesti BKT:tä kasvattamalla; nimittäin on selvää, että BKT:n kasvusta merkittävä osa on entropian (epäjärjestyksen) kasvamista. Siis suoraan suomeksi sanottuna merkittävä osa BKT:stä muodostuu siitä, että me kaikki tuotamme ja osatamme silkkaa ROSKAA. Eli tuotteita, joiden laatu on huono, joita emme tarvitse ja mikä "parasta", joita emme monesti edes käytä kertaakaan.

Omana poliittisena kommenttina toteaisin, että merkittävä tekijä kokoomuksen viimeaikaisessa menestyksessä (mediaseksikkäiden henkilöiden ohella) on ollut puolueen kyky rahastaa tällä
BKT:n entropia-riippuvuudella. Jos kaikkien roskatuotteiden osuus BKT:stä poistettaisiin niin BKT saattaisi romahtaa. Mutta onneksi on sopimatonta ja suorastaan rasistista pohtia mikä tuote on roskaa ja mikä ei, joten pidetään vain vanha tuttu ja turvallinen BKT-luku kaikille mittariksi talouden kehittymisestä, pidetään pyörät pyörimässä. Vanha kokoomuslainen hokema onkin, että kaikki työ on arvokasta (jopa juutalaisten keskitysleireillä natsien hyväksi tekemä työ). Itse en kyllä tuota allekirjoita, mutta kokoomus voi vapaasti käyttää tuota mainoslausettani seuraavassa vaalikampanjassaan, kunhan ei mainitse minun nimeäni samassa yhteydessä. Pyydän anteeksi kokoomuslaisilta likijoilta, mutta kautta historian niin monta ihmistä on tapatettu tekemällä "arvokasta" työtä, että en voi ymmärtää tuota tokaisua mitenkään positiivisessa valossa.

Jotta ei nyt masennuttaisi liikaa, lopetan konkreettisten ongelmien luettelemisen tähän. Kuitenkin vetoaminen kaikessa ilmastonmuutokseen aiheuttaa keskusteluun sen vääristymän, että konkreettisten ongelmien ratkaisemisen sijasta keskustelu ohjautuu helposti sellaisten "ongelmien" pohtimiseen kuin aurinkopilkut, tuulten liikkeet, nykyisten ilmastomallien puutteet (jotka ovat ihan todellisia. Sen enempää niitä kritisoimatta.), yms... Ja pohdiskelun päätteeksi voidaan turvallisesti tyytyä toteamaan: kun näitä "todellisia" ongelmia on näin paljon ja ei ole edes selvyyttä onko ilmastonmuutos edes todellinen, niin mitäpä tässä nyt kannattaa mitään tehdäkään...

Vaihtoehtoisena lähestymistapana ehdottaisinkin (niin kuin minua viisaammat ovat jo aikojen alusta asti paasanneet) että ratkaistaan nyt ensin nämä helpot ja melko konkreettiset ongelmat a-d ja katsotaan sitten onko tämä ilmastonmuutos enää ongelma (vai ratkesiko se samalla).

5) Annetaan epäsuorasti ja kohteliaasti ymmärää, että jos ei Suomelle kelpaa niin muualle menee:

"Vapo toivoo, että laitos voitaisiin rakentaa Suomeen, mutta on myös mahdollista, että se rakennetaan Ruotsiin tai Baltiaan."

Itse pohtisin tuota yllä olevaa (etenkin nyt talouskriisin aikana) ennemminkin näin: mihin elvytysrahoja kannattaa sijoittaa (esim. Nokia, IT-sektori, tuotekehittely, nettikaupat, korjausrakentaminen) ja mihin ei (kauppakeskukset, turvetuotanto, metsäteollisuus, muut auringonlaskun alat).

Varsin paljon sain tuosta hyvästä artikkelista ongittua ajatuksia ja toivottavasta niistä on teille lukijoille syntynyt runsaasti omia ajatuksia. Päätän nyt tämän valitustrilogiani ja yritän taas löytää oman sisäisen aurinkoni.

Unelmamatkalle Pohjois-Koreaan

Luin aamulla päivän (13.12) Hesarista Pekka Järvelän Pohjois-Korean matkasta ja ihastuin välittömästi matkakohteeseen: on olemassa näin moderni paikka, jossa voi elää Big Brother -maailman täysin aidossa muodossa!

Televisiosta tulevissa tositeeveesarjoissahan on mielestäni pari ongelmaa: ne ovat oikeasti feikkejä ja niiden katsojalle antama kokemus tv:n välityksellä ei ole riittävän omakohtainen. Onneksi matkaamalla Pohjois-Koreaan pääsee näistä molemmista puutteista eroon ja saa vielä paljon enemmän: tämän rinnalla George Orwellin 1984-teoksen maailma tuntuu suorastaan laimealta. Yksi totalitäärisen valtion perusongelmahan on resurssipula: pula luotettavista valvojista; kaikkia ihmisiä on vaikea valvoa täydellisesti kaiken aikaa. Pohjois-Koreassa vieraileville turisteille tämä ei ole kuitenkaan ongelma, sillä he kuuluvat jo oletusarvoisesti VIP-luokkaan. Heidän valvontaansa on satsattu.

Etenkin suosittelisin Pohjois-Korean -matkaa terapiamuotona kaikille vainoharhaisuudesta kärsiville. Potilas voi matkan aikana turvallisesti yhdessä terapeuttinsa kanssa tutustua miltä tuntuu olla ihan oikeasti tarkkailun alla. Terapeutillekin olisi mukavaa vaihtelua, kun hän voisi vastata potilaansa kysymykseen: minusta tuntuu, että joku seuraa meitä? Kyllä, ja heitä on tällä kertaa neljä. Tutustuminen Pohjois-Korean todellisuuteen paikanpäällä antaisi potilaalle ja terapeutille mitä loistavimman mahdollisuuden analysoida todellisuuden eri tasoja.

Pohjois-Korean -matkan ehdottomia valtteja on myös kätevä matkustustapa junalla joko Moskovasta tai Pekingistä. Heikko, demokratiaan turtunut suomalainen turisti ei välttämättä kestä äkillistä olosuhteiden muutosta, mutta pitkähkö matka Kiinan ja Venäjän kaltaisten kansanvaltojen läpi riittää varmasti sopeuttamaan vaativimmankin liberaalin. Jopa ammattimaiset vuorikiipeilijät ovat todenneet vastaavanlaiset menetelmät hyviksi.

Jatkuvan vartioinnin vuoksi Pohjois-Korea on tänä terroristiaikana mitä turvallisin matkakohde.
Terroristit näyttävät suorastaan karttavan maata. Matkailijan mielenrauhan turvaamiseksi kännykätkin luovutetaan pois viimeistään raja-asemalla. Kateelliset ja matkatunnelmaa terrorisoivat sukulaiset suljetaan näin tehokkaalla tavalla pois kuokkimasta.

Pohjois-Korean -matkan positiiviset vaikutukset jatkuvat myös matkan päätyttyä, jolloin sukulaiset ja tuttavat odottavat pelonsekaisin tuntein joutuvansa katsomaan ne tuhat onnistunutta digikuvaa, jotka turisti on matkansa aikana napannut. Tässäkin Pohjois-Korea on valmis ojentamaan turistille auttavan kätensä ja täysin maksutta karsimaan digikuvien joukosta ne rumimmät ja epäonnistuneimmat otokset, jopa kokonaisia muistikortillisia tiedetään kadonneen!

Yllä kirjoittamillani perusteilla suosittelisin lämpimästi Pohjois-Koreaa matkakohteena etenkin erilaisia tunnelmakokemuksia hakeville matkailijoille. HUOMATKAA TÄMÄ: Nyt voi olla teidän Once in a lifetime -mahdollisuutenne kokea aitoa Pohjois-Korealaista tunnelmaa. Maailman tiedotusvälineistä on koko syksyn tihkunut tarkkoja tietoja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-Ilin terveydentilasta, joiden perusteella on syytä huolestua. Voi olla, että muutaman vuoden kuluttua Pohjois-korea ei ole enää läheskään yhtä kiinnostava matkakohde, sillä kuten kaikkien suurten johtajien kuollessa: valtakuntaa uhkaavat suuret ja ehkä jopa peruuttamattomat muutokset!

Tarttukaa tilaisuuteen, kun teillä on vielä siihen mahdollisuus!

Onko tämä asiakaspalvelua vai kidutusta?

Olen Sampo Pankin (Danske Bankin) asiakkaana seurannut pelonsekaisin tuntein viimeisen vuoden aikana tapahtunutta pankkini, jonka asiakkaana olen ollut yli 20 vuotta, alasajoa. Ongelmia on ollut runsaasti "hienoon" uudistettuun Java-toteutukseen siirtyneessä verkkopankissa, pankkikortit eivät ole toimineet, asiakaspalvelu on jumiutunut, jne... Ohjelmoijana voisin todeta tästä Java-toteutuksesta, että se on lähes ainoa
haittaohjelma, joka on saanut minun Firefox-selaimeni kaatumaan ja useasti. Onneksi olen tähän asti itse säästynyt muilta harmeilta, kunnes nyt joulukuun alussa Sampo Pankki lähestyi minua puhelimitse asiakaspalvelun nimissä...

Itse Sampo Pankista tullut puhelu oli hyvin miellyttävä: siinä luvattiin minulle henkilökohtainen aika pankkitilieni palvelupaketin päivittämiseksi ja puhelinmyyjä sanoi lisäksi että saapuessani Sampo Pankin Hyvinkään konttoriin minua ollaan henkilökohtaisesti vastassa. Tämän
mukavan puhelun perusteella toivoin, että voisin samalla jutella ratkaisusta osakerahastojeni, osakesäästöjeni ja eläkesäästöjeni helpoksi hallinnoimiseksi. Sammon aikaan nuo kaikki olivat saman katon alla, jolloin omaisuuden hallinta oli todella vaivatonta. Sampo Pankin aikana tilanne on hieman mutkistunut.

Torstai-iltapäivänä sitten matkasin Sampo Pankin konttoriin turisemaan mukavia sijoitusasioista, mahdollisesti jopa kahvikupin äärellä. Jouduin kuitenkin hieman korjaamaan mielikuvaani asiakaspalvelusta.

Astuin sisään Sampo Pankin Hyvinkään konttoriin ja näin vastapäätä konttorin perällä vanhemman naisvirkailijan, joka ilmeisesti odotti asiakasta. Lähestyin häntä ja ilmoitin että minulla oli sovittu tapaaminen. Sanoin nimeni ja naisvirkailija kysyi, että kenen kanssa tapaaminen oli. Valitettavasti olin luottanut puhelimessa saamaani lupaukseen, että minua oltiin henkilökohtaisesti vastassa astuessani konttoriin, joten en ollut kirjoittanut virkailijan nimeä ylös. Tästä sitten alkoivat koko vierailun jatkuneet ikävät kokemukseni. Aluksi tämä naisvirkailija huuteli nimeäni kaikille pankista löytyville virkailijoille ja kun kukaan heistä ei tunnustanut minua omakseen, hän kutsui minut omaan pikku konttoriinsa.
Jo tässä vaiheessa minulla alkoi olla sellainen tunne, että minua ei todellakaan kaivata täällä.

Sitten tämä sama virkailija halusi että todistan henkilöllisyyteni, jolloin annoin lompakostani ajokorttini. Virkailija katsoi näyttöpäätteeltään ja havaitsi, että minähän olin hänen asiakkaansa! No, tietenkään hän ei tehnyt elettäkään pahoitellakseen virhettään, vaan jatkoi suoraan asiaan:
kyse käynnissä oli vain saman vanhan pankkitilini päivittämisestä uudeksi saman hintaiseksi palvelupaketiksi. Siis ei mitään käytännön hyötyä minun kannaltani, mutta tämän jälkeen piinaamiseni vasta alkoi...

Palvelupakettiin sai nimittäin samaan hintaan Mastercard-ominaisuuden, joten uusi pankkikorttini kävisi myös ulkomailla. Korostan nyt, että tapauksessani on kyse yli 20 vuotta vanhan tilini pitämisestä ja vanhan pankkikorttini uudistamisesta, johon en itse edes kokenut mitään tarvetta, mutta ajattelin tässä olla pankille mieliksi. Luottokorttia en nimen omaan halunnut, joten tyydyin pelkkään pankkikorttiin. Kun olimme päätyneet tavallinen pankkikortti -ratkaisuun alkoikin varsinainen "ristikuulustelu":

Mikä on koulutuksenne?
Missä olette töissä?
Kuinka kauan olette ollut työtön?
Montako työsuhdetta teillä on ollut viimeisen viiden vuoden aikana?
Mitkä olivat työnantajanne?
Kuinka pitkä työsuhteenne oli?
Paljonko bruttoansionne ovat?
Paljonko nettoansionne ovat?
Oletteko käyneet armeijan?
Omistatteko auton?
Asutteko omistusasunnossa vai kenties vuokralla?

Ja kaikki nämä kysymykset vanhalle asiakkaalle, joka haluaa pitää vanhan pankkikorttinsa ja -tilinsä!
Yhtään mukavaa kysymystä, paitsi ehkä pankkikorttiin tulevan kuvan valitseminen, hän ei tainnut minulle esittää. Hän ei ilmaissut minkäänlaista kiinnostunut osakerahastoissa ja osakkeissa olevaa omaisuuttani kohtaan, ei kysynyt erinomaisessa kunnossa olevia luottotietojani, ei kysynyt velattomuudestani. Minulle välittyi tästä kuva, että tämä virkailija tekee kaikkensa päästäkseen tästä asiakkaasta (allekirjoittanut) eroon. Ja kyllä hän siinä onnistuikin, tosin vasta ajan mittaan. Kohteliaasti pidin tämän päässäni kypsyneen ajatuksen kuitenkin omana tietonani. Sen sijaan lievää ärtymystä äänessäni en kaikissa vastauksissani pystynyt täydellisesti peittämään.

Ymmärtäisin osan yllä olevista kysymyksistä jos olisin pyytämässä velkaa, mutta tapauksessanihan on kyse päinvastaisesta: pankki on velaallinen minulle ja vielä negatiivisella reaalikorolla ja positiivisilla palvelumaksuilla! Itseasiassa varsinkin viime aikaisten tapahtumien valossa minun olisi ollut syytä kuulustella pankin vakavaraisuutta ja sitä ovatko rahani varmasti turvassa tililläni? Kysyn vain: Miten auton omistaminen ja armeijan käyminen ovat relevantteja kysymyksiä pankkitilini jatkamisen kannalta? Varsinkin, kun allekirjoittanut on yli 30-vuotias!
Sen sijaan luottotietojen ja mahdollisten maksuongelmien kysyminen olisi ollut jopa suotavaa,
mutta niitä virkailija ei kysynyt.

Todettakoon, että palvelu oli muuten asiallista ja minua ei ohjattu henkilökohtaisesti ulos, vaan sain itse kaikessa rauhassa poistua konttorista, mikä kaiken tämän jälkeen tuntuikin helpottavalta kokemukselta...

ps. Ja kyllä kiitos seuraavalla kerralla asioin virkailijoiden sijaan mieluummin koneiden ja automaattien kanssa, niin kuin tähän asti olen verkkopankissa tehnytkin.