Terveydenhoito kuntoon!

Luin muutama päivä sitten Ylen nettisivuilta pienen uutisen suomalaisten terveysalan yritysten siirtymisestä ulkomaiseen omistukseen:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/01/terveysalan_yrityksista_valtaosa_myyty_ulkomaille_495606.html

Lainaus uutisesta:

"Kolmisen vuotta sitten Suomessa toimi kolme suurta kotimaista terveysalan yksityistä yritystä, Medivire, Mehiläinen ja Suomen Terveystalo. Nopeassa tahdissa niiden omistus on siirtynyt ulkomaille."

Täytyy sanoa, että olen erittäin huolissani meidän suomalaisten vähäisestä panostuksesta terveydenhuoltosektoriin ja omasta terveydestä huolehtimiseen. Kaikkien toimijoiden - yksityisten ihmisten, valtion, kuntien ja yritysten - pitäisi vihdoinkin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kansallisiin terveystalkoisiin.

Voisin hyvin kirjoittaa sivukaupalla kritiikkiä ja esimerkkejä siitä arvostuksellisesta ja taloudellisesta alennustilasta, johon me suomalaiset olemme terveydenhoitomme ajaneet. Ylenpalttisen kritiikin sijaan haluan kuitenkin keskittyä kirjaamaan omat teesini suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän muuttamiseksi:

1) Suomessa, jossa on varaa rakentaa oopperataloja, metsäautoteitä ja jäähalleja sekä antaa yritystukia, täytyy olla myös varaa huolehtia siitä että potilaita ei kuole leikkausjonoihin, vanhukset eivät saa jäädä ilman kuntouttaavaa toimintaa, potilaita pitää hoitaa yksilöllisesti ja pitkäjänteisesti (potilaskäynnit eivät saa olla irrallisia vaan niiden pitää liittyä hoitohistoriaan johon sekä potilas että lääkäri ovat sitoutuneet). Valtion ja kuntien pitää kasvattaa järkevästi suunnattua panostustaan terveydenhoitoon!

2) Yksityisten ihmisten pitää sitoutua omasta terveydestään huolehtimiseen. Tämä on taloudellisesti helppoa, sillä terveellinen perusruoka on yleensä halpaa ja liikkuminen ei maksa mitään! Alkoholilla ja tupakalla itsensä turruttaminen on melko itsetuhoista aktiviteettia, jota on syytä välttää. Oma kokemukseni sairaalan ensiavusta: vahvasti päihtynyt mies joka a) ahdisteli sairaanhoitajaa, b) karkasi välillä omille teilleen sairaalan käytäville, ajoi muiden jonottavien potilaiden ohi! Ainoa keino tavalliselle potilaalle päästä "arvoasteikossa" tuon vahvasti juopuneen ihmisen edelle olisi ollut saada kunnon sairaskohtaus ja kuolla kupsahtaa keskelle lattiaa! Sen verran pitäisi olla suomalaisillakin suoraselkäisyyttä että hoitavat omat alkoholikrapulansa itsehoitona. Jos alkoholiin kuolee niin silloin on selvästi juonut liikaa. Kitkerää tekstiä, enkä itsekään ole noin ehdoton, mutta jokaisen alkoholistin ja tupakoitsijan on syytä miettiä: juuri heidän hoitamisensa vuoksi joku muu jää ilman hoitoa! Näin se vain menee...

3) Suomalaisten pääomasijoittajien - sekä institutionaalisten että yksityishenkilöiden - olisi panostettava terveysalanyritysten omistamiseen ja otettava omistajavastuu yksityisten terveyspalveluiden kehittämisestä kansanterveyden kannalta järkevällä tavalla.

4) Potilastietokannat ja käyttöliittymät on tehtävä uudestaan huippuosaajien johdolla. Lääkärin vastaanottoajat ovat niin lyhyitä, että hakusysteemin on muutamassa sekunnissa etsittävä ja koottava olleellinen ja tiivistetty teksti jokaista hakusanaa (esim. sairautta) koskien. Lääkärillä ei ole yksinkertaisesti aikaa selailla läpi jokaista potilaasta tehtyä merkintää. Pahimmassa tapauksessa äkillisen sairaskohtauksen saanut kerkeää jo kuolla ennen kuin kohtauksen todennäköinen syy löytyy muistiinpanojen pohjalta.

Potilastietokannat ja niiden käyttöliittymät on siis ehdottomasti suunniteltava ja toteuttettava vain ja ainoastaan kaikkein kyvykkäimpien ja kaukonäköisimpien suunnittelijoiden johdolla. Niiden toteuttamista ei missään tapauksessa saisi antaa tavallisten käyttöliittymäsuunnittelijoiden tehtäväksi, vaan tehtävän voisi suorittaa ainoastaan Einsteinen ja Newtonin tapaiset nerot jotka pystyvät keksimään ratkaisuita jotka toimivat vielä 50 vuoden päästäkin. Tämä saisi mielestäni maksaa vaikka miljardi euroa, jos lopputuloksena olisi systeemi joka jokaisen potilaskäynnin aikana säästäisi aikaa yli minuutin. Puhumattakaan montako kuoleman tapausta ja väärää diagnoosia tuollainen järjestelmä voisi estää! Nythän lääkärit joutuvat pitkälti luottamaan potilaan muistiin, joka parhaimmillaankin on varsin kehno, diagnoosinsa pohjana. Puoliautomaattinen varmennusjärjestelmä olisi siis hyvä olla lääkärien apuna.

Tietojärjestelmä uudistuksen suurena esteenä on tietysti suomalaisten ahdistus yksityisyyden suojasta. Oma ehdotukseni olisi jakaa kansalaiset (ainakin) kahteen ryhmään: a) potilaat jotka haluavat pitää potilastietonsa vain omassa käytössään, b) potilaat jotka haluavat että heidän potilastietonsa pystytään maksimaalisesti hyödyntämään heidän hoidossaan. Itse ainakin haluan, että minun sairaskohtaustani hoidettaessa ei minulta tarvitse kysellä tyhmiä kysymyksiä vaan oleellinen potilasinformaatio löytyy muutamassa sekunnissa.

5) Kaikkien suomalaisten, joilla on rahaa säästössä tulisi osallistua terveyspalveluiden kehittämiseen maksamalla itse palveluista. Nythän monen varakkaan eläkeläisen (heitäkin on) rahat "mätänevät" pankkitilillä ja siirtyvä aikanaan ennestään rikkaille perijöille! Minun mielestäni ennemminkin: alastomina tähän maailmaan tullaan ja alastomana täältä myös saa arvokkaasti poistua! Itselläni ei ainakaan ole mitään perintövaatimuksia omille vanhemmilleni.
Siis kehotukseni suomalaisille: terveyspalveluita saa myös ostaa!

6) Sairaalatilat pitää uudistaa mahdollisimman hygieenisiksi ja viihtyisiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kaikkein kehittyneimpien, helppokäyttöisten ja tehokkaiden apuvälineiden hankkimiseen sairaanhoitajien ja potilaiden käyttöön. Näin sairaanhoitajille jäisi enemmän aikaa potilaiden huomioimiseen.

7) Kiirettä pitää välttää potilastyössä kuin ruttoa. Paranemisessa on kyse myös psykologiasta.
Keskimäärin potilas paranee nopeammin ja tehokkaammin jos potilaalla on mielikuva, että hänestä todella välitetään ja hänelle uhrataan aikaa ja voimavaroja. Eli sairaanhoidossa tarvittaisiin paljon lisää sairaanhoitajia ja lääkäreitä, joiden tulisi lisäksi olla myös entistä tehokkaampia työssään (teknisten apuvälineiden ja parantuneiden toimintatapojen ansiosta).

Noiden kaikkien teesien toteuttaminen maksaa paljon rahaa, mutta kuitenkin niiden toteuttamisessa on perimmältään kysymys tahdosta. Haluammeko oikeasti panostaa terveyteemme ja hyvinvointiimme vai tyydymmekö ainoastaan valittamaan asioiden huonoa tilaa?

Elvyttäkää!

Nyt minäkin, järkevän ja vastuullisen kuluttamisen puolestapuhuja, vetoan vakavaraisiin: tehkää nyt ja lähitulevaisuudessa järkeviä investointeja, vaikka sitten hieman aikaistaen suunnitelmianne. Epävarmoina aikoina nimenomaan investointien järkevyys on tärkeää, ettei vähiä varoja hukata kannattamattomiin hankintoihin. Onneksi maailma on täynnä järkeviä investointikohteita, joten valinnanvaraa on lähes äärettömästi ja rajoitteena vain oma mielikuvitus.

Nyt, kun olen esittänyt oman vetoomukseni yksityisille ihmisille ja yrityksille, siirryn ruotimaan mitä toimenpiteitä odottaisin valtiolta. Prioriteetti- ja kiireellisyyslistani ykköspaikalla on yritysrahoituksen turvaaminen yrityksille, joilla on kohtuulliset selviytymismahdollisuudet. Yksi järkeväntuntuinen vaihtoehto yritysrahoituksen järjestämiseksi tuntuisi olevan (aina yrityksen tätä halutessa) tapauskohtaiset kolmikantaneuvottelut pankin, asiakkaan ja valtion edustajien välillä lainan järjestämiseksi. Valtion puolelta tuossa mallissa pitäisi järjestää valtion edustajalle rahoitus (ja valtuudet käyttää rahoitusta). Lisäksi valtion edustajalla tulisi olla kohtuullinen kyky arvioida yrityksen rahoitustilanne.

Yksinkertaisin yritysrahoituksen toteutus keino on vain jaella valtion takauksia kaikkiin järkevältä tuntuviin lainoihin. Ilmeisenä riskinä tässä on, että veronmaksajien rahoja syydetään konkurssikypsiin yrityksiin ja näin vääristetään vapaata kilpailua. Selvää on kuitenkin, että nyt ja lähitulevaisuudessa valtion on annettava rahaa yritysrahoituksen takaamiseksi, vaikka sitten suorina lainoina ohittaen kokonaan pankkisektorin.

Toinen merkittävä ja järkevä elvyttämisen muoto valtiolta olisi satsata tässä tilanteessa korjausrakentamiseen. Noususuhdanteen aikana ovat tie- ja rataverkko, koulut, sairaalat, yms. jääneet korjauksissaan uudisrakentamisen jalkoihin. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä kuumentuneilla rakennusmarkkinoilla sekä hinta, että laatu kärsivät inflaatiota. Nyt voisi korjata hieman halvemmalla ja samalla työllistää suomalaisia.

Kolmas järkevä investointi kohde on investoida energiatehokkaaseen rakentamiseen. Mitä jos muuttaisimme valtion ja kuntien omistamat rakennukset parhaaseen A-luokkaan energiatehokkuuden suhteen?

Neljäs järkevä investointikohde on aktivoida yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijoita valtionrahoituksen turvin käynnistämään järkeviä ja kaupallisia sovelluksia mahdollistavia tutkimusprojekteja. Toisaalta valtio voisi myös edelleen katalyyttinä aktivoida yritysten ja tutkijoiden välistä yhteistyötä. Sen sijaan, että jaellaan valtiontuottavuusohjelman nimissä tutkijoille potkuja, valtio voisi myös vaikka perustaa muutamalle avainalalle puhtaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen keskittyviä yksiköitä. Nythän merkittävä osa tutkijoiden ja professorien ajasta "tuhrautuu" paperibyrokratiaan ja opetusvelvollisuuksiin.

Lopuksi ruodin hieman tätä hallituksen "elvytyspolitiikkaa":

Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi kokoomus on menestynyt gallupeissa viime aikoina: keskusta ei kertakaikkiaan osaa julkisuuspeliä. Ensin Vanhanen on pitkän aikaa hiljaa ja sitten kun hän esittää elvytysvisioitaan, ne maalailevat kymmenvuotisia ja kymmenien miljardien visioita kaukana tulevaisuudessa. Ihan ilmaisena neuvona Vanhaselle: tavalliset ihmiset ja yritykset kaipaavat hallitukselta sanomaa (ja tekoja), että hallitus toimii NYT JA TEHOKKAASTI taloustilanteen korjaamiseksi. Kaukaiset suunnitelmat voidaan ilmoittaa vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä.

Toisaalta kokoomuksellakin on nyt vaara, gallup-menestyksen huumassaan, astua sudenkuoppaan. Ensin Niinistön ja sittemmin Kataisen ajama niukan, minimaalisen ja aikailevan elvytyksen politiikka voi nopeasti kääntyä itseään vastaan: yritykset menevät nurin ennen kuin mitään ehditään tekemään.

Hallituksessa onkin nyt ainakin julkisuustasolla hyvin skitsofreeninen tilanne: päähallituspuolueiden näkemykset elvytyksen suhteen vaikuttavat olevan eri ääripäistä. Enää puuttuu se, että vihreät alkavat kaupata omaa kolmatta tietään ja RKP omaa Ruotsin- tai Tanskan-malliaan. Mihin oppositiota silloin enää tarvittaisikaan?

Joten yksityiset kansalaiset ja yritykset: elvyttäkää järkevästi, vaikka hallitus ei siihen kykenisikään.