Omenapuulle jatkoa

Genesiksessä kuvataan ihmiskunnan erkaantumista luonnosta ja erityisesti kehittymistä eläimestä tiedostavaksi olioksi. Kielen kehitys, siis ensin puhutun kielen, oli oleellinen edistysaskel, joka toisaalta mahdollisti tämän poistumisen paratiisista eli ihmisen kasvamisen pois eläimen roolista ajattelevaksi olennoksi.

Vähitellen ihmiskunta alkoi sitten kehitellä erilaisia moraalisääntöjä, joiden perustelemiseksi on keksitty monenlaisia tarinoita. Tämä on ollut "tarpeellista", koska ei ole olemassa mitään luonnonlakia joka kieltäisi kaikki epämiellyttävät ilmiöt.

Itse asiassa "pahojen" tapahtumien nimeäminen on täysin sidoksissa ihmisen ajatteluun. Kuollutta luontoa tutkiessa vaikuttaa itsestään selvältä, ettei hyvällä ja pahalla ole järkevää tarkoitusta, esim. paha kivi törmäsi hyvään kiveen. Entä sitten elävä luonto? Jos ajatellaan Raamatullisesti niin myöskään paratiisissa, siis elävässä luonnossa ei ole eroa hyvän ja pahan välillä. On vain tapahtumia. Hämähäkki nappaa sudenkorennon ja syö sen. Meistä ihmisistä tämä on ehkä moraalinen kysymys, mutta luonnon toiminnan kannalta kaikki tapahtumat ovat OK, jopa kaiken elävän luonnon täydellinen tuhoutuminen olisi tapahtuma muiden joukossa ilman moraalista taakkaa.

Ajan kuluessa on kuitenkin havaittu, että näitä keksimiämme moraalisääntöjä on järkevämpää, helvettiin karkottamisen sijaan, perustella vaikkapa jonkinlaisella yhteiskuntasopimuksella tai yleismaailmallisilla ihmisoikeuksilla.

Perusongelma on ja pysyy: "pahoja" asioita voi tapahtua. Kaikki ihmisen keksimät moraalisäännöt, lait, yms. ovat siis perusteiltaan vailla pohjaa. Tämä on tietysti ongelmallista, mutta jos hyväksymme tämän puutteelisuuden voimme ehkä elää sen kanssa. Olemme siis kollektiivisesti laatineet joukon säädöksiä, joita meidän oletetaan noudattavan. Mitään jumalallista tai matemaattista todistusta näille säädöksille ei voida antaa. Säädökset ovat perustaltaan sopimusasioita, joita siis voidaan "ajan hengen" mukaan muuttaa.

Omenapuun arvoitus

Tuli taas pitkästä aikaa tehtyä kunnon kävelylenkki ja kuten aina ihmeteltävää tässä maailmankaikkeudessa riittää. Tällä kertaa pohdittavakseni osui omenapuun arvoitus, suoraan Raamatusta. Nimittäin aloin pohtia: kuinka pitkälle ja syvälle ihmiskunnan historiaan nolla-yksi -ajattelu on juurtunut?

Jos ajattelemme Raamattua osana kansanperinnettä ja kansan ajatusten kirjana, voimme yrittää etsiä kohtia, joista kuvastuu eräänlainen kansanviisaus. Raamattuhan on, paitsi Jumalan sanaa, useiden ihmisten (aikansa kustannustoimittajien) tarkastamaa ennen kuin se on todettu painokelpoiseksi, no painatus hieman viivästyi teknisistä syistä. Tässä mielessä sen voisi katsoa edustavan kollektiivista kansanajattelua.

Omenapuun arvoitus on kysymys hyvästä ja pahasta, Jumalasta ja Saatanasta. Samalla se kytkeytyy Aatamin ja Eevan omenan kautta havaintoon: minulle on annettu oikeus valita "oikean" ja "väärän" välillä. Nimenomaan, jokaisen oman valinnan merkityksen pohtiminen on hyvin keskeisenä teemana Raamatussa ja monissa muissakin kollektiivisissa kansanteoksissa.

Oleellista on huomata, että käsitteet hyvä ja paha, Jumala ja Saatana, ovat ihmismielen tuotosta. Toisaalta nämä käsitteet voidaan kyllä yrittää liittää "todellisen maailman" nolla-yksi -tapahtumiin: korkeushyppääjä joko pääsee riman yli tai rima putoaa. "Todellisen maailman" -tapahtuman ja ihmismoraalin säätämän hyvän ja pahan teon välillä on kuitenkin hätkähdyttävä ero:

Luonnonlakien alainen tapahtuma ei ole mahdollinen (siis on todellakin kielletty tapahtumasta), sen sijaan ihmismielen pahaksi mieltämä tapahtuma ei ole kielletty (ja sellaisia tapahtuu joka päivä).

Meille on siis todella annettu mahdollisuus valita "hyvän" ja "pahan" välillä. Mutta miksi ihmeessä näin? Onko joku tyrinyt pahasti luonnonlakeja säätäessään? Jättänyt meille ihmismoraalin suuruisen (tai pienoisen) porsaanreiän hyödynnettäväksemme. Ehkä selitys onkin käytännöllisempi: järjestää filosofeille töitä.

Mikä parasta tämä pieni kävelyretkeni antoi minulle mahdollisen muovata uusi Jumalan-kuva itselleni: Jumalahan on yhtä kuin Luonnonlait. Ja tällä määrittelyllä paatuneempi ateistikin on nyt kanssani samaa mieltä, ellei sitten kyseenalaista luonnonlakeja. Luonnonlakeihin on myös hyvä vaikeina aikoina panna uskonsa ja toivonsa, koska niitähän ei me ihmiset päästä sössimään vaikka kuinka haluttaisiin.