Pelastakaa Suomen talous ja suot!

Näyttää siltä, että talven pimeys on vaikuttanut sikäli allekirjoittaneen mieleen, että mielenkiintonikin on suuntautunut yhteiskunnan epäkohtiin.
Päättäköön tämä blogini valitustrilogiani:

Luin YLEn-verkkosivujen Luoto ja ympäristö -osiosta artikkelin Turvesoita valjastetaan biodiselin raaka-aineeksi:

http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2008/12/turvesoita_valjastetaan_biodieselin_raaka-aineeksi_439822.html

Artikkelissa oli niin paljon ajatuksiaherättävää sisältöä, että minun oli lähes pakko kirjoittaa tämä blogiartikkeli.

Tuossa artikkelissa annetaan nimittäin loistava kuvaus propagandasodankäynnistä oman edun läpiajamiseksi.

Näin se toimii Vapon ja turveteollisuuden tapauksessa:

1) Muista vedota kiireeseen, ettei asiaa ehditä käsitellä järkevästi:

"Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Jaakko Silpola pitää aikataulua kireänä. Jos kaavaillut tuotantolaitokset otetaan käyttöön, pitäisi uusien soiden ottaminen raaka-ainekäyttöön aloittaa jo nyt."

"- Kestää neljästä viiteen vuotta, jos suon käytön valmistelu aloitetaan nollasta. Tämäkin tarkoittaa sitä, ettei tuotannon käynnistämisessä ole viivästyksiä. Esimerkiksi ympäristöarviointien tuomat viivästykset voivat lykätä hanketta jopa vuodella, Silpola sanoo."

Yllä oleva taitaa tarkoittaa suomenkielelle käännettynä sitä, että ympäristöarvioinnit on syytä jättää tekemättä. Joka on aika omituinen näkökanta, kun ottaa huomioon miten ylimalkaisia ja puutteellisia ympäristöarvioinnit ovat perinteisesti olleet, niitä ei kai voi enää käytännössä sisällöltään kutistaa.

2) Yritetään vaikuttaa asiasta päättäviin viranomaisiin (Tässä tapauksessa asettamalla ympäristölupahallinnon toimintakyky kyseenalaiseksi! Implisiittinen syyllistäminen on monesti toimiva keino, suuntaa huomion muualle.):

"Turveteollisuusliitto esittääkin ympäristölupahallinnon oleellista tehostamista ja nopeuttamista turvetuotannon osalta."

3) Vedotaan kuviteltuun taloudelliseen hyötyyn ja "uuteen" teknologiaan:

"Silpolan mukaan tekniikan kehittäminen olisi hyvin edullista Suomelle, sillä se olisi iso askel teknologisesti ja iso askel polttoainetuotannon omavaraisuuden suuntaan."

"Tämän hetken arvion mukaan Suomeen mahdollisesti rakennettava 170 miljoonaa litraa biodieseliä vuodessa tuottavan laitoksen hinta on noin 600 miljoonaa euroa. Hanke työllistäisi tehtaalla ja raaka-ainetuotannossa noin 300 ihmistä. "

Eikö teknologiaa voi kehittää useilla aloilla ilman soiden pilaamistakin? Esim. Nokia on tainnut tehdä muutaman innovaation ilman turvetta ja työllistänyt samalla myös muutaman ihmisenkin, ihan henkilötyövuosinakin mitattuna.

Ja huomatkaa Silpolan erinomainen sanavalinta: turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Silpola puhuu (no tämä nyt on toisenkäden lainaus), että tekniikan kehittäminen on edullista SUOMELLE. Eli hän taitaa tässä luvata, että me suomalaiset pääsemme rahoittamaan tätä yhteistä projektiamme. Oi niitä 90-luvun aikoja, kun pelastimme Suomalaisen Pääoman KOPin kansallisannissa. Nyt voimme sitten pelastaa Suomen suot pilaantumiselta. Ihan tulee isänmaallinen olo ja talvisodan henki mieleen.

Entä: tarkoittiko tuo yllä lukeva hinta/laatu -suhde sitä, että VAPO saa 600 miljoonan euron investoinnilla työllistettyä 300 henkeä! No, nyt on pakko käyttää voimasanoja: Jumalauta!
Antaakaa nyt herran tähden valtionkonttorissa nuo rahat minulle, niin lupaan työllistää
ainakin 301 ihmistä ja vielä järkevästi ja tehokkaasti tietokoneiden ääreen, niin ei luonnonvarojakaan kulu. Kuulostaa vähän samalta kuin autokauppias mainostaisi auton uutta polttomoottoria, jonka hyötysuhde on melkein 0,0005%. Jos minulla olisi noin surkeat luvut
käytettävissäni niin minä pitäisin ne ihan omana tietonani (ihan turveteollisuuden suuntaan vinkki vastaisuuden varalle), mutta kiitos kuitenkin avoimmuudesta tässä suhteessa.

Niin, täytyy tosiaankin ottaa tuo lopputuote eli 170 miljoonaa litraa biodieseliä hyötysuhdetta arvioitaessa huomioon. Ikävä kyllä tuon tuotteen tekeminen noilla luonnonvarojen uhraamisella taitaa osittautua täysin epäonnistuneeksi sijoitukseksi. Lukuja minulla ei ole esittää, mutta pari
yksinkertaista ajatuskoetta kylläkin:

Turveteollisuuden yleinen väite on, että turvesuot tuottavat sen ja sen verran turvetta
vuosittain, ja että turvetta voidaan ottaa soista talteen, koska suot uudistuvat luonnollisesti. Tässä tulkinnassaan turpeentuottajat kuitenkin laistavat yhden heille kuuluvan moraalisenvelvollisuuden (moderni yritys on myös moraalinen toimija): jotta tuo malli pelaa
kestävästi, on joko a) kuorittu suo entistettävä tai b) tehtävä jostain uudesta alueesta uusi suo tilalle. Muuten ajan kuluessa suot loppuvat kesken. Ja tuo entistäminen kuuluu ilman muuta vahingon aiheuttajalle ja heidän jälkeläisilleen (jos näiden apua tarvitaan prosessin pitkittyessä) Suosittelisin tässä Suomen valtiolle ja kunnille neuvotteluihin turveteollisuuden kanssa ns. suo-kuokka-ja-jussi -periaatetta, eli vaatia turpeentuottajilta kirjallista hyvin pitkäaikaista sitoutumista soiden kestävään käyttöön. Eli turpeentuottajat sitoutuvat, vaikka sitten kuokan avulla kääntämään pellot takaisin suoksi, jotta tämä heidän esittämänsä malli pelaa myös käytännössä.

Toinen turpeentuottajien yleisesti esittämä väite on: kyllä soita Suomessa kuorittavaksi riittää.
Itsekin olen tuon saman empiirisen havainnon tehnyt, mutta onneksi en ole kuitenkaan
vielä monilla Lapin-vaelluksillani (geologien maasturin olen kyllä bongannut) tavannut
VAPOn turpeenetsijöitä. Nuo lukuisat tunturinkuvekivikoissa olevat suot ovatkin melko mainioita, astella ja edetä. Eivät paljon upota ja maakerroskin taitaa olla mukavan ohut.
Sen sijaan maallikkona en osaa arvioida noiden soiden käyttökelpoisuutta turpeentuotantoon.

Ja onhan sitä täällä koti-Hyvinkäälläkin vielä muutama ojittamaton tai vain osaksi ojitettu suo jäljellä. Tämän ovatkin vapolaiset jo huomanneet ja koettavat Kurkisuolla taistella vapaan turpeentuotannon puolesta:

Turvetuotannon vastustaminen:
http://www.adressit.com/kurkisuonpuolesta

ja VAPOn suuret suunnitelmat osa-1:

http://www.vapo.fi/fin/kurkisuo/?id=1209

Kaunis ja komea paikkahan tuosta ankeasta Kurkisuosta VAPOn mukaan tulee.
Nyt vain VAPOlta nimet paperiin 100 vuoden ylläpitovelvollisuudesta tuolle suunnitelmalle.
Ja samalla VAPO voisi sitoutua siirtämään suon varsin elinvoimaisen Rämekarvajalka
-kannan lähiseudun soille, kun kerran ollaan aidosti luonnon asialla.

4) Vedotaan täysin virheellisesti ajankohtaiseen populaari-ilmiöön, joka kätevästi valjastetaan ajamaan omia etuja (Tässä tapauksessa ilmastonmuutos):

"Lisäksi on tuo ilmastokysymys. Siitä keskustellaan, mikä ero on nykyisin käytettävien fossiilisten polttoaineiden ja turpeesta tuotettavan polttoaineen ero, mutta merkittävä se on, Silpola huomauttaa. "

Hyvä, että Silpola korjasi oman harhakäsitykseni turpeen uusiutuvuudesta. Luulin nimittäin, että luonnontilaisen suon tuottaminen saattaa kestää jopa tuhansia vuosia, ja että saman kuivatetun suon alkuperäistäminen (tai vaihtoehtoisesti korvikkeeksi vaikka pellon muuttaminen suoksi) on vaikea ja paljon rahaa vaativa ongelma, mutta ei ehkä kaikkivaltiaalle VAPOlle. Ja jälleen Silpolalla on sana hallussa: "ero nykyisiin fossiilisiin polttoaineisiin on merkittävä". Merkittävä se ero todellakin on, tosin täsmentäisin, että mielestäni ero ei ole käytännöllisesti katsottuna merkittävä, ainakaan ilmastonmuutoksen ja luonnonsuojelun kannalta.

Tässä välissä minun on uhrattava hieman aikaani ja aikaanne tämän ilmastonmuutoksen ruotimiseen. Nimittäin olen kertakaikkiaan täynnä koko ilmastonmuutoskeskustelua. Minulle koko asia (ja varmasti monelle muullekin) on jo pitkään ollut vanhan toistoa, niin sanotusti menneen talven lumia.

Melkeinpä väittäisin jopa niin, että koko ilmastonmuutoskeskustelu on ihmiskunnan alitajuntainen yritys suunnata ajatukset pois todellisista ongelmista johonkin abstraktimpaan
ja kiistellympään ongelmaan (onko sitä edes olemassa?), jota ei ehkä kyetä ratkaisemaan (ja jota ei näin ollen tarvitse ratkaista).

Selvennykseksi äskeiseen mainitsisin muutaman todellisen ja konkreettisen ongelman:

a) Eläin- ja kasvilajien häviäminen. Ilmeisenä syynä ihmisen vieraantuminen luonnosta
(joka monin osin (mm. kotieläimet, viljely) tapahtui jo tuhansia vuosia sitten) ja lähes täydellinen empatian puute muita eläviä olentoja kohtaan (poikkeuksena jalostetut kotieläimet).

b) Metsien hävittäminen (ja sademetsien hävittäminen erityisesti). Tästäkin ongelmasta voisi puhua myös suoraan ilman ilmastonmuutoksen mainitsemista. Kyseessä on todellinen ongelma ilman ilmastonmuutoksen huomioimistakin.

c) Ihmisten aiheuttamat roskavuoret. Jos järkevän ihmisen määritelmäksi ottaisi sen, että järkevä ihminen ostaa ne tuotteet, joista on hänelle iloa ja hyötyä, niin moniko meistä nykyajan
Sulo Vileneistä (ihmisistä, jotka ostavat kun saavat halvalla) kvalifikoituu järkeviksi ihmisiksi? Tämä Sulo oli aikansa pioneeri, jota me muotia seuraavat nyt matkimme.

d) Kuluttajan vastuu ohjata valmistettavien tuotteiden "sisältöä" ja laatua.
Nykymaailmassa toimii hyvin yksinkertainen "laki":

Kuningaskuluttaja (tai kuningatarkuluttaja) päättää mitä maailmassa valmistetaan.

Olenkin monesti huvittuneena kuunnellut tätä tv-haastateltujen vakiomielipidettä:

"Minun on turha tehdä mitään, koska kiinalaiset ratkaisevat maapallon kohtalon."

Kiva ja muodikas tapa ulkoistaa tämäkin ongelma, mutta ainakin toistaiseksi joku taitaa ostaa kiinalaisten valmistamia tuotteita (ja päättää) mitä nämä kiinalaiset oikein kotimaassaan puuhaavat. Ja ettei äskeistä ymmärrettäisi väärin: oman elämäni mielekkyys ja helppous lepää pitkälti kiinalaisten ja amerikkalaisten työn ja tuotteiden varassa.

Toisena (ja fyysikkona esittämänäni) näkökulmana samaan aiheeseen voisin todeta, että kuluttaja hyvin pitkälle päättää kuinka paljon lisäämme entropiaa (epäjärjestystä) näin lokaalilla tasolla. Poliitikot ja talousviisaat suhtautuvat tähän entropian kasvattamiseen jopa intohimoisesti BKT:tä kasvattamalla; nimittäin on selvää, että BKT:n kasvusta merkittävä osa on entropian (epäjärjestyksen) kasvamista. Siis suoraan suomeksi sanottuna merkittävä osa BKT:stä muodostuu siitä, että me kaikki tuotamme ja osatamme silkkaa ROSKAA. Eli tuotteita, joiden laatu on huono, joita emme tarvitse ja mikä "parasta", joita emme monesti edes käytä kertaakaan.

Omana poliittisena kommenttina toteaisin, että merkittävä tekijä kokoomuksen viimeaikaisessa menestyksessä (mediaseksikkäiden henkilöiden ohella) on ollut puolueen kyky rahastaa tällä
BKT:n entropia-riippuvuudella. Jos kaikkien roskatuotteiden osuus BKT:stä poistettaisiin niin BKT saattaisi romahtaa. Mutta onneksi on sopimatonta ja suorastaan rasistista pohtia mikä tuote on roskaa ja mikä ei, joten pidetään vain vanha tuttu ja turvallinen BKT-luku kaikille mittariksi talouden kehittymisestä, pidetään pyörät pyörimässä. Vanha kokoomuslainen hokema onkin, että kaikki työ on arvokasta (jopa juutalaisten keskitysleireillä natsien hyväksi tekemä työ). Itse en kyllä tuota allekirjoita, mutta kokoomus voi vapaasti käyttää tuota mainoslausettani seuraavassa vaalikampanjassaan, kunhan ei mainitse minun nimeäni samassa yhteydessä. Pyydän anteeksi kokoomuslaisilta likijoilta, mutta kautta historian niin monta ihmistä on tapatettu tekemällä "arvokasta" työtä, että en voi ymmärtää tuota tokaisua mitenkään positiivisessa valossa.

Jotta ei nyt masennuttaisi liikaa, lopetan konkreettisten ongelmien luettelemisen tähän. Kuitenkin vetoaminen kaikessa ilmastonmuutokseen aiheuttaa keskusteluun sen vääristymän, että konkreettisten ongelmien ratkaisemisen sijasta keskustelu ohjautuu helposti sellaisten "ongelmien" pohtimiseen kuin aurinkopilkut, tuulten liikkeet, nykyisten ilmastomallien puutteet (jotka ovat ihan todellisia. Sen enempää niitä kritisoimatta.), yms... Ja pohdiskelun päätteeksi voidaan turvallisesti tyytyä toteamaan: kun näitä "todellisia" ongelmia on näin paljon ja ei ole edes selvyyttä onko ilmastonmuutos edes todellinen, niin mitäpä tässä nyt kannattaa mitään tehdäkään...

Vaihtoehtoisena lähestymistapana ehdottaisinkin (niin kuin minua viisaammat ovat jo aikojen alusta asti paasanneet) että ratkaistaan nyt ensin nämä helpot ja melko konkreettiset ongelmat a-d ja katsotaan sitten onko tämä ilmastonmuutos enää ongelma (vai ratkesiko se samalla).

5) Annetaan epäsuorasti ja kohteliaasti ymmärää, että jos ei Suomelle kelpaa niin muualle menee:

"Vapo toivoo, että laitos voitaisiin rakentaa Suomeen, mutta on myös mahdollista, että se rakennetaan Ruotsiin tai Baltiaan."

Itse pohtisin tuota yllä olevaa (etenkin nyt talouskriisin aikana) ennemminkin näin: mihin elvytysrahoja kannattaa sijoittaa (esim. Nokia, IT-sektori, tuotekehittely, nettikaupat, korjausrakentaminen) ja mihin ei (kauppakeskukset, turvetuotanto, metsäteollisuus, muut auringonlaskun alat).

Varsin paljon sain tuosta hyvästä artikkelista ongittua ajatuksia ja toivottavasta niistä on teille lukijoille syntynyt runsaasti omia ajatuksia. Päätän nyt tämän valitustrilogiani ja yritän taas löytää oman sisäisen aurinkoni.