Terveydenhoito kuntoon!

Luin muutama päivä sitten Ylen nettisivuilta pienen uutisen suomalaisten terveysalan yritysten siirtymisestä ulkomaiseen omistukseen:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/01/terveysalan_yrityksista_valtaosa_myyty_ulkomaille_495606.html

Lainaus uutisesta:

"Kolmisen vuotta sitten Suomessa toimi kolme suurta kotimaista terveysalan yksityistä yritystä, Medivire, Mehiläinen ja Suomen Terveystalo. Nopeassa tahdissa niiden omistus on siirtynyt ulkomaille."

Täytyy sanoa, että olen erittäin huolissani meidän suomalaisten vähäisestä panostuksesta terveydenhuoltosektoriin ja omasta terveydestä huolehtimiseen. Kaikkien toimijoiden - yksityisten ihmisten, valtion, kuntien ja yritysten - pitäisi vihdoinkin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kansallisiin terveystalkoisiin.

Voisin hyvin kirjoittaa sivukaupalla kritiikkiä ja esimerkkejä siitä arvostuksellisesta ja taloudellisesta alennustilasta, johon me suomalaiset olemme terveydenhoitomme ajaneet. Ylenpalttisen kritiikin sijaan haluan kuitenkin keskittyä kirjaamaan omat teesini suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän muuttamiseksi:

1) Suomessa, jossa on varaa rakentaa oopperataloja, metsäautoteitä ja jäähalleja sekä antaa yritystukia, täytyy olla myös varaa huolehtia siitä että potilaita ei kuole leikkausjonoihin, vanhukset eivät saa jäädä ilman kuntouttaavaa toimintaa, potilaita pitää hoitaa yksilöllisesti ja pitkäjänteisesti (potilaskäynnit eivät saa olla irrallisia vaan niiden pitää liittyä hoitohistoriaan johon sekä potilas että lääkäri ovat sitoutuneet). Valtion ja kuntien pitää kasvattaa järkevästi suunnattua panostustaan terveydenhoitoon!

2) Yksityisten ihmisten pitää sitoutua omasta terveydestään huolehtimiseen. Tämä on taloudellisesti helppoa, sillä terveellinen perusruoka on yleensä halpaa ja liikkuminen ei maksa mitään! Alkoholilla ja tupakalla itsensä turruttaminen on melko itsetuhoista aktiviteettia, jota on syytä välttää. Oma kokemukseni sairaalan ensiavusta: vahvasti päihtynyt mies joka a) ahdisteli sairaanhoitajaa, b) karkasi välillä omille teilleen sairaalan käytäville, ajoi muiden jonottavien potilaiden ohi! Ainoa keino tavalliselle potilaalle päästä "arvoasteikossa" tuon vahvasti juopuneen ihmisen edelle olisi ollut saada kunnon sairaskohtaus ja kuolla kupsahtaa keskelle lattiaa! Sen verran pitäisi olla suomalaisillakin suoraselkäisyyttä että hoitavat omat alkoholikrapulansa itsehoitona. Jos alkoholiin kuolee niin silloin on selvästi juonut liikaa. Kitkerää tekstiä, enkä itsekään ole noin ehdoton, mutta jokaisen alkoholistin ja tupakoitsijan on syytä miettiä: juuri heidän hoitamisensa vuoksi joku muu jää ilman hoitoa! Näin se vain menee...

3) Suomalaisten pääomasijoittajien - sekä institutionaalisten että yksityishenkilöiden - olisi panostettava terveysalanyritysten omistamiseen ja otettava omistajavastuu yksityisten terveyspalveluiden kehittämisestä kansanterveyden kannalta järkevällä tavalla.

4) Potilastietokannat ja käyttöliittymät on tehtävä uudestaan huippuosaajien johdolla. Lääkärin vastaanottoajat ovat niin lyhyitä, että hakusysteemin on muutamassa sekunnissa etsittävä ja koottava olleellinen ja tiivistetty teksti jokaista hakusanaa (esim. sairautta) koskien. Lääkärillä ei ole yksinkertaisesti aikaa selailla läpi jokaista potilaasta tehtyä merkintää. Pahimmassa tapauksessa äkillisen sairaskohtauksen saanut kerkeää jo kuolla ennen kuin kohtauksen todennäköinen syy löytyy muistiinpanojen pohjalta.

Potilastietokannat ja niiden käyttöliittymät on siis ehdottomasti suunniteltava ja toteuttettava vain ja ainoastaan kaikkein kyvykkäimpien ja kaukonäköisimpien suunnittelijoiden johdolla. Niiden toteuttamista ei missään tapauksessa saisi antaa tavallisten käyttöliittymäsuunnittelijoiden tehtäväksi, vaan tehtävän voisi suorittaa ainoastaan Einsteinen ja Newtonin tapaiset nerot jotka pystyvät keksimään ratkaisuita jotka toimivat vielä 50 vuoden päästäkin. Tämä saisi mielestäni maksaa vaikka miljardi euroa, jos lopputuloksena olisi systeemi joka jokaisen potilaskäynnin aikana säästäisi aikaa yli minuutin. Puhumattakaan montako kuoleman tapausta ja väärää diagnoosia tuollainen järjestelmä voisi estää! Nythän lääkärit joutuvat pitkälti luottamaan potilaan muistiin, joka parhaimmillaankin on varsin kehno, diagnoosinsa pohjana. Puoliautomaattinen varmennusjärjestelmä olisi siis hyvä olla lääkärien apuna.

Tietojärjestelmä uudistuksen suurena esteenä on tietysti suomalaisten ahdistus yksityisyyden suojasta. Oma ehdotukseni olisi jakaa kansalaiset (ainakin) kahteen ryhmään: a) potilaat jotka haluavat pitää potilastietonsa vain omassa käytössään, b) potilaat jotka haluavat että heidän potilastietonsa pystytään maksimaalisesti hyödyntämään heidän hoidossaan. Itse ainakin haluan, että minun sairaskohtaustani hoidettaessa ei minulta tarvitse kysellä tyhmiä kysymyksiä vaan oleellinen potilasinformaatio löytyy muutamassa sekunnissa.

5) Kaikkien suomalaisten, joilla on rahaa säästössä tulisi osallistua terveyspalveluiden kehittämiseen maksamalla itse palveluista. Nythän monen varakkaan eläkeläisen (heitäkin on) rahat "mätänevät" pankkitilillä ja siirtyvä aikanaan ennestään rikkaille perijöille! Minun mielestäni ennemminkin: alastomina tähän maailmaan tullaan ja alastomana täältä myös saa arvokkaasti poistua! Itselläni ei ainakaan ole mitään perintövaatimuksia omille vanhemmilleni.
Siis kehotukseni suomalaisille: terveyspalveluita saa myös ostaa!

6) Sairaalatilat pitää uudistaa mahdollisimman hygieenisiksi ja viihtyisiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kaikkein kehittyneimpien, helppokäyttöisten ja tehokkaiden apuvälineiden hankkimiseen sairaanhoitajien ja potilaiden käyttöön. Näin sairaanhoitajille jäisi enemmän aikaa potilaiden huomioimiseen.

7) Kiirettä pitää välttää potilastyössä kuin ruttoa. Paranemisessa on kyse myös psykologiasta.
Keskimäärin potilas paranee nopeammin ja tehokkaammin jos potilaalla on mielikuva, että hänestä todella välitetään ja hänelle uhrataan aikaa ja voimavaroja. Eli sairaanhoidossa tarvittaisiin paljon lisää sairaanhoitajia ja lääkäreitä, joiden tulisi lisäksi olla myös entistä tehokkaampia työssään (teknisten apuvälineiden ja parantuneiden toimintatapojen ansiosta).

Noiden kaikkien teesien toteuttaminen maksaa paljon rahaa, mutta kuitenkin niiden toteuttamisessa on perimmältään kysymys tahdosta. Haluammeko oikeasti panostaa terveyteemme ja hyvinvointiimme vai tyydymmekö ainoastaan valittamaan asioiden huonoa tilaa?